Viikonloppuna sitten hoksasin kotitöiden ja tenttiinluvun lomassa, jotta tuo edellinen viikko saa luvan jäädä viimeiseksi täyspäiväiseksi. Aloin nimittäin laskemaan töihin, opiskeluun, työmatkoihin sekä kotihommiin kulunutta aikaa yhteen ja totesin, että en mä tuollaista tahtia jaksa viime talven jälkeen enää ollenkaan. Yksi viikko menee, mutta ei kyllä enempää. Tähän myös auttoi se, että nukuin 11 tuntia lauantaiyönä, mikä ei ole todellakaan kuulunut toukokuun jälkeen tapoihin. Töissä sitten palaveerasin ensin toisen pomon kanssa, joka taas suunnitteli mulle täyttä viikkoa. Tähän kommentoin, jotta mulla on tentit tulossa, ja ajattelin opiskellakin. Lähiesimiehelle sitten sanoin, että kokopäivätyö on kerta kaikkiaan liikaa, ja sainkin neuvoteltua viikottaisen ylimääräisen vapaapäivän ja sille Vaduzviikolle kaksi. :) Samaan syssyyn varoitin, että lukukausikin alkaa, ja että kokemuksesta voin sanoa, jotta tuollaisen lukujärjestyksen oheen mahtuu vain puolipäivätyö tai ehkä aavistus enemmän... Tähänkin lähiesimies vain nyökytteli. Jee! Vähän kyllä ihmettelen, miksi nyt on näin helppoa, mutta ei haittaa. :)