Ja ihan ekana: teinivaroitus!

Viikko sitten keskiviikkona olin vielä kavereitteni kanssa ulkona, oli pieniä käytännön ongelmia pitää matalaa profiilia. Heidän ymmärryksensä kun on aika rajallista, enkä mä edelleenkään usko, että päiväretki Pfullendorfiin varsinaisesti ymmärrystä lisäisi... ;) Yöllä sitten vielä vikat järjestelyt netitse, ja sitten aamuysiltä lähdin junalla kohti itää. Auto odotti kuten pitikin Neuhausenin assalla. Outo auto, outo ympäristö ja varsinkin Saksan liikenne aiheuttivat sen, että menomatka oli hyvin jännittävä. Kaikki kuitenkin selvisivät hengissä, ja mä olin vähän yli kahden naapurikylässä pidetyn ruokiksen jälkeen paikkakunnalla.

Väkeä oli ihan sairaasti, 15 000 oli virallinen yleisömäärä (Pfullendorfissa on 13 000 asukasta). Lippu löytyi, nettitutut löytyi ja heidän kanssaan pääsin varsin eteen seisomaan. Ohjelmassa oli ensin samasta Bundeslandista kotoisin oleva idoli-kandidaatti, sitten toiseksi tullut baijerilaistyttö ja vähän kuuden jälkeen lopulta Daniel. Nettitutut otti hullun lailla kuvia, mun kamerasta ei valitettavasti ollut mihinkään. Tunnelma oli kuin isoilla kyläjuhlilla. Muhun teki kaiken muun ohella vaikutuksen se, kuinka kaikki kolme esiintyivät suvereenisti isolla lavalla, ison yleisön edessä. Ja se, että Daniel esitti livenä yhtä lukuun ottamatta kaikki albuminsa kappaleet. Bändikin oli mukana, osittain soittivat livenä, osittain taustat tulivat playbackinä, mikä tällä aikataululla on enemmän kuin ymmärrettävää.

Konsertin jälkeen juteltiin vielä tovi, nettitutut jäivät vielä Pfullendorfiin syömään, mä lähdin pitkälle kotimatkalle. Puoli kaksi yöllä olin kotona, aamulla puoli seitsemän soi kello.

Pitkä päivä oli, mutta näin reilun viikonkin päästä olen ehdottomasti sitä mieltä että kannatti. Sittemmin on ilmestynyt albumi, mutta kyllä ne konserttimuistot ovat ehdottomasti päälimmäisenä.