Sen lisäksi, että tuo työpaikka estää mun hyvän suunnitelman olla loppulukukausi "työtön", siitä on se hyöty, että voin taas tehdä lyhyen tähtäimen suunnitelmia. Alustavastihan näyttää siltä, että aikarajoitteita tulee, mutta finanssirajoitteet eivät ole ainakaan suurempia kuin tähän asti.

Nyt kun mä siirryn nopeammin kuin oli varsinaisesti tarkoitus työtätekevään väestöön, täytyy ennen keskiviikkoa tehdä "kaikki" mitä piti tehdä toukokuussa. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti kevätsiivousta (mun kämppä näyttää sen työpyörityksen jäljiltä kauniisti sanottuna mielenkiintoiselta) ja toissijaisesti opiskelua. Kuten kuvitella saattaa, yliopisto ei ollut viime viikkoina ensimmäinen prioriteettini. Mulla oli koko huhtikuun kunnianhimoinen tavoite selvitä siitä ex-työpaikastani ilman pysyviä vaurioita. Niiden välttäminen vaati ahkeraa rentoutumista vapaa-aikana (en viittaa tällä alkoholiin), minkä takia lukeminen jäi vähiin. Ja yleensä ei edes kannattanut, koska vapaa-aikana aivoni muistuttivat lähinnä siivilää. Kysykää vaikka keväällä syntyneiltä kavereiltani kuinka monet synttärit mä muistin... ;-) Aivan, ja oikeasti tässä ei ole mitään hauskaa.

Ja sitten piti opiskelussa ottaa käyttöön suunnitelma c. Mä "puolitin" kevään luennot, eli tentin nyt kesäkuussa ne, jotka vaativat enemmän tajuamista kuin ulkolukua ja syyskuussa sitten loput. Kesäkuun tenteistä olisi hyvä päästä läpi, koska muuten mahdollisen kokopäivätyön ohessa lukemista tulee liikaa. Sen lisäksi mä en edelleenkään tiedä joudunko mä tenttimään myös tilaston syksyllä. Jos niin huonosti käy, siinä on vielä vähemmän hilpeä urakka kesän iltapuhteiksi. Luennoillahan mä olen käynyt varsin satunnaisesti ensimmäistä kuukautta lukuunottamatta, eli "kirjatenteiksi" menee.

Kesälomasta ei ole aavistustakaan, mutta ei sillä ole niin väliäkään. Täällä tosiaan sattui ja tapahtui niin paljon keväällä (sen lisäksi että pari viime kuukautta meni aika sumussa), että voisi olla ihan hyväkin ratkaisu olla täällä täkäläisten kavereiden kanssa. Ja mulla ei ole ollenkaan sellainen olo, että olisi "pakko" päästä Suomeen kesällä. Äitini tulee kahden viikon päästä käymään, joten näen mä lähisukuani näinkin. Isälleni sanoin tässä taannoin kun hän kyseli lomasuunnitelmiani, jotta lentokoneet kulkevat tietääkseni molempiin suuntiin... ;-)