Mä oon meidän kahden hengen tiimissä vastuussa päivien laskemisesta. Mulla on tämän iltapäivän jälkeen (kohta pitäisi lähteä) jäljellä tuo ylllä mainittu viisi päivää (välissä vielä yksi vapaapäivä yliopistoa varten), koodinimi-lähiesimiehellä kuusi... Vähiin käy ennen kuin kokonaan loppuu, mutta on jo aikakin. Mä alan olla tosi väsynyt kaiken tuon pyörityksen jälkeen, saatiin vielä näppärä ihmissuhdesoppakin aikaiseksi (tästä ehkä myöhemmin lisää...), yliopistoa varten piti ottaa käyttöön jo suunnitelma c (tästäkin joku toinen kerta enemmän), työnhaku sen kun vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Valitan siis kun en muutakaan keksi. ;-)

Ainoa positiivinen juttu tässä kaikessa on, että tämä mun nykyinen työnantaja tulee elättämään mut vielä toukokuunkin (ylityö- ja lomakorvauksia, osa kolmannentoista kuukauden palkasta), joten työnhaun kanssa ei ole mikään hirveä kiire. Siellä tilanne on se, että odotan muutamaan paikkaan kutsua haastatteluun, mutta näyttää periaatteessa ihan lupaavalta. Suurin niistä on enempi vähempi määräaikaisia paikkoja, mutta kovasti näyttää siltä että tämän talouskriisin takia mitään muutakaan ei ole tarjolla ainakaan osapäiväisesti tällä kokemuksella. Ja toisaalta, hirveästi ei ole varaa valittaa...

Ja sitten vielä asiaan liittymätön kommentti: miehet! :-(