Käväisin ihan ex tempore viikonloppuna Kölnissä. Oli vain ihan välttämätön pakko päästä viikonlopuksi näistä murheista ja sotkuista eroon. Köln oli vasta kakkosvaihtoehto, mutta ai että olikin kiva kaupunki. Ilma oli mitä mainioin koko viikonlopun, joten ihmiset (minä mukaan lukien) olivat ulkona. Väsytti ihan kiitettävästi edellisen viikon jälkeen (joka oli erinnäisistä syistä suoraan helvetistä), joten yöelämään en sen kummemmin tutustunut, mutta oli siellä päivälläkin tekemistä. Sunnuntai meni lähinnä ihmetellessä futisfanien käyttäytymistä, paikallinen fc pelasi naapurikaupungin joukkuetta vastaan ykkösbundesliigaa. Sen nyt jotenkin ymmärtää, että kölniläinen fani pukee pelipäivänä koko perheen joukkueen väreihin, ja käyskentelee kaupungilla. Senkin ymmärrän, että pelisunnuntaina terasseilla oltiin ihan hyvässä vauhdissa kymmeneltä aamulla. Mutta se tällaista tylsää luterilaista hieman ihmetytti, että ilmeisesti on ihan normaalia käytöstä käydä ennen peliä joukkueen väreissä tuomiokirkossa sytyttämässä kynttilä ja pyytämässä yläkerran siunausta pelille... ;-) Niin kiva paikka oli, ja niin paljon jäi näkemättä (kävin huvipuistossa ja tuomiokirkossa sekä käyskentelin kaupungilla pitäen aina välillä terassitauon), että aion mennä toistekin. Ehdottomasti paremmin suunnitellen, jo siitäkin syystä, että silloin saa junaliput paljon halvemmalla. Sen lisäksi Kölnissä tuntuu olevan sekä kulttuuri- että urheilutarjontaa hyvinkin paljon. Mutta Köln kutsuu ehdottomasti vielä tänä vuonna. Ainoa huono puoli tuosta viikonlopusta oli, että talous heitti kuperkeikkaa. Sattuuhan sitä...

Työnhakurintamalla on työkiireistä johtuen ollut hiljaista, mutta tänään oli ihan asiallinen tarjous studijobista (ylioppilaskunnan työnvälitys) inboksissa. Ehdottomasti aion heti huomisaamulla naputella hakemuskirjeen, ja saman tien kirjoittaa pari muutakin hakemusta. Töissä on ollut kerta kaikkisen helvetillistä kaikin puolin, mutta onneksi sentään mun ja koodinimi-lähiesimiehen (me ollaan organisaatiossa samalla tasolla) välit ovat molempien irtisanouduttua lämmenneet huomattavasti. Talviset vaikeudet ovat kirjaimellisesti menneen talven lumia. Sattuuhan sitä. Niin ja yliopistosta en ole viimeiseen pariin viikkoon nähnyt edes unta, mutta enköhän mä silläkin rintamalla ala hiljalleen taas päästä juonesta kiinni.