Mietin hetken, että laittaisiko otsikoksi terveisiä duunihelvetistä, mutta päätin sittenkin vähän laimentaa... Lyhyt yhteenveto: mä en ihan aina ymmärrä. ;-) Mutta, enää kahdeksan viikkoa töitä + sitten muutaman viikon palkat ylityö- sekä lomakorvauksina. Vaihtoehto b (jota aion ensi viikolla ehdottaa henkilöstötyypille) on, että mä lopetan työt joskus huhtikuun alkupuolella ja palkansaannin irtisanomisajan loppuun... Tästä voi kehkeytyä vielä aikamoinen soppa ennen kuin loppuu kokonaan. Tänään kuulin puhelinkonffassa aikamoisen saarnan isopomolta, ihan kiva vain kun pikkupomo ei ole ihan aina ihan samaa mieltä. Mutta, enää kahdeksan viikkoa sitäkin hullunmyllyä. Tähän voi sitten lisätä lukija tykönänsä haluamansa litanian kirosanoja. ;-)

Työnhakurintamalta on ensimmäistä kertaa varovaisen toiveikkaita uutisia. Minähän kävin reilut kaksi viikkoa sitten yhdessä haastattelussa (alempana juttua). Siinä ei ollut mitään muuta vikaa kuin että tunteja oli vähän vähän, mun palkkatoivomus tuntui olevan reiluhko ja vastuu kauniisti sanottuna vähäistä. Ei silti, tämän hetkisen hullunmyllyn jälkeen voisi olla ihan rentouttavaa vain olla ja tehdä. Joo, ehkä kuukauden-kaksi, ja sitten mä taas alkaisin kaivata haasteita. Mutta kuitenkin, tänään pahimman hösiksen aikaan soitti silloinen haastattelija. Kyseli kuulumiset ja kertoi, että valitettavasti tällä kertaa ei tärpännyt. Mä totesin siihen, että niin mä vähän ajattelinkin, kun niin pitkään kesti kuulla. Haastattelija siihen totesi, että hän oli vähän katsellut ympärillensä töissä (iso toimistokompleksi), ja törmännyt kaveriin, jolla "todennäköisesti olisi teille käyttöä". Tunteja olisi luvassa tarpeeksi, muttei liikaa, ja työtehtävät kuulemma ovat haastavampia, mutta niiden tarkemmasta laadusta ei vielä ole tietoa. Sanoi kaverinsa soittavan mulle lähipäivinä, kertovansa tarkemmin työtehtävistä, ja sikäli kun mulle työt sopii, sopivansa haastattelun mun ja ehkä parin muun kanssa. Jee!

Eilen olin kahdessa haastattelussa, niidenkin suhteen olen varovaisen toiveikas. Ehkä tämä tästä siis kuitenkin. Duunissa naureskelivat, että kohta mulle on tarjolla töitä ovista ja ikkunoista...