Voi hyvä isä että osaa olla vaikeaa. Siis ihan oikeasti, miksi tehdä asiat helposti kun ne voi tehdä vaikeastikin... ;-) Kävin siis tänään kiusaamassa tiedekunnan tätejä. Tätä(kään) ei usko ellei ole itse nähnyt, mutta mun hakemukset olivat silloin elokuussa saapuneet, ja niitä oli katseltu. Ei kuitenkaan ilmeisesti sillä silmällä (tai sitten tällaisen tavallisen opiskelijan mielestä tiedekunnan tätien prioriteetit on vaikea käsittää), koska kolme viikkoa sitten sen kovistelukirjeen jälkeen ne oli otettu "taas" esiin. Edelleenkään ei ollut tapahtunut mitään, ennenkuin opiskelija itse saapui paikalle. Keskustelu oli varsin hedelmällinen, siihen osallistuin minä, kanslisti ja kanslistin esinainen, ja sen jälkeen näemmä kanslisti oli pannut tuulemaan. Mun online-opintorekisterin ote on nimittäin ekaa kertaa tämän nykyisen tiedekunnan osalta niin kuin pitäisikin. Mikään muu siellä ei pidä paikkaansa, mutta keskitytään siihen myöhemmin. Tällä kertaa tiedekunnan tädit oli sitä mieltä, että se alempana "innolla odottamani" johdanto markkinointiin ei sittenkään taida olla mulle tässä tilanteessa pakollinen eikä ehkä edes laskettavissa tutkintoon. Muuten kiva, mutta yhdessä aineopintojen pakollisessa kurssissa sen tietoja tarvitaan... Mä ehkä kuitenkin käyn siellä luennoilla ja tentinkin sen, koska tosiaan asiat täytyy osata ja ikinä ei voi tietää vaikka tiedekunnan tädit viikkoa ennen valmistumista keksisivät, että oli se sittenkin pakollinen...

Osasto matikka/tilasto se vasta mielenkiintoinen onkin. Tällä kertaa tädit olivat sitä mieltä, että lukevat mulle molemmat hyväksi, vaikken nimellisesti tilastoa olekaan tenttinyt. Saa nähdä... Tilaston johdannon jutut kyllä olen käynyt suurimmaksi osaksi muilla matikan kursseilla, joten saattaa se onnistuakin. Käskyttivät sitten matikan kansliaan hakemaan allekirjoitetun ja leimatun (olen joskus aiheeseen liittyen tästä maininnutkin) opintorekisterin otteen ja kiikuttamaan sen takaisin. Just joo, näin sitä työllistetään laiskoja opiskelijoita. To be continued...

Mä oon sitten virallisestikin 30.4. asti tuon nykyisen työhelvettini palkkalistoilla! Pomo kuittasi irtisanomisilmoitukseni vastaanotetuksi ilman mitään ihmettelyjä. Väitti jopa, että oli osannut moista odottaa. Saattaahan tuo pitääkin paikkansa. Toistaiseksi rauha maassa, odottelen kyllä jännityksellä tulevaa. Saksankieliset tuppaavat sanoa tällaisissa tilanteissa: "Lieber ein Ende mit Schrecken als ein Schrecken ohne Ende". Eli siis niin kuin mielummin kauhea loppu kuin loppumaton kauhu... ;-) Tätä juhlistan tölkillisellä Velvettiä. Jihuu!