Tuolla tulee lunta taivaan täydeltä, tämän hetkinen saldo on noin kymmenen senttiä. Ja koska meillä päin lumentulo aiheuttaa täyden kaaoksen (niitä juttuja on ennenkin kirjoiteltu), mikään ei liiku minnekään ja väki on paniikin vallassa ajattelin kertoa kerrankin positiivisen jutun noista rakkaista itänaapureista. Toim. huom. itänaapureissa ei noin niin kuin aikuisten oikeasti ole mitään, ei siis yhtään mitään vikaa, muuta kuin että ovat itänaapureita ja kamppailevat samoista alppilajien sijoituksista kuin täkäläiset. ;-) Mutta aiheeseen. Toissaviikolla lomalla puski maanantai-iltayön ja tiistai-illan välissä puoli metriä lunta. Täällä siis moinen olisi aiheuttanut suuremman kokoluokan liikenneongelmia koko maassa. Mä heitin aamupäivällä pari kertaa liikaa rinteen pintaan, ja sain kauniisti sanottuna tarpeekseni siltä päivältä hiihtämisestä. Söldenistä (jossa siis olin) on julkisilla pyöreästi parin tunnin matka Innsbruckiin, joten päätin säätä uhmaten lähteä sivistykseen shoppailemaan. Matkaan lähtivät myös linssinesteet ja hammasharja, koska itseäni toistaen täkäläiset kokemukset kehoittivat varustautumaan kaikkeen, siis aivan kaikkeen. Siksi yllätys oli melkoinen, kun huomasin että sekä mennen että tullen bussi laaksoa alas junaradan varteen kulki varsin aikataulussa, junat olivat vain hieman myöhässä ja että Innsbruckissa paikallisliikenne kulki huomattavan luotettavasti. Alhaalla Innsbruckissa oli kyllä varsin loskaiset kadut, mutta siis, liikenne kulki! Vähänkö itävaltalaiset ovat välillä taitavia!

Mieli tekisi avautua työhelvetistäni, mutta jätän väliin koska a) on viikonloppu ja vapaa ja b) sillä avautumisella ei loppua olisikaan. Ihan vain sen verran, että eräs puolipäivätyöläinen oli perjantaina 12 (kaksitoista) tuntia kustannuspaikalla. Avautumisen sijasta menen naputtelemaan työhakemuksia. Ei mulla muuta tällä kertaa.