Mulla oli hyvä suunnitelma ennen kuin lähdin iltapäiväksi työmaalle. Ajattelin, että kunhan kotiin tulen, kirjoitan pitkän postauksen siitä, kuinka alan hiljalleen ihan oikeasti tottumaan ajatukseen keikkailemaan kesän hoitsuna. Aina välillä elämä yllättää, niin tälläkin kertaa. Työiltapäivän saldo on nimittäin kolme (3) työhaastattelua ensi viikolle! Vähänkö kivaa! Tämä ei tosin estä mua filosoimasta. Nuo paikat, jonne kutsuivat haastatteluun, ovat ehdottomasti sieltä ei ihan vähiten vaativasta päästä. Tämä mua vähän kummastuttaa, koska mun kokemukseni on vähän mitä on, eikä mulla varsinkaan ole kaupallista ammattikoulutusta (disclaimer: molemmissa ilmoituksissa tätä pyydettiin... ;-)). Mä oon tässä pitkin iltaa pohtinut, että mitäköhän paikkoja sitä noin niin kuin oikeasti pitäisi hakea. Jotenkin mä tykkäisin ihan suorittavankin tason töistä, siitä voisi sitten ponnistaa eteen päin, toisaalta tietty vaatimus- ja vastuutaso olisi kanssa ihan kiva. Näemmä mahdollisuudet nousee, kun työn vaatimustaso nousee edes hieman, joten ehkä ne ihan yksinkertaisimmat hommat voisi karsia saman tien pois. On tää vaikeeta. Silloin kaksi vuotta sitten mä en löytänyt töitä, koska mulla ei ollut kaupallista kokemusta. Nyt on kaupallista kokemusta, mikä näemmä nostaa mun osaamista yhdessä kauppatieteiden opintojen kanssa niin paljon, että mä olen ylikouluttunut... Voi hyvä isä.