Aatonaattoiltana kuudelta töissä tämä yhden hengen tiimi päätti yksimielisesti, että se ottaa aaton vapaaksi (toim. huom. tunteja moiseen toimintaan on riittävästi). Aattona sitten järjestelin vähän paikkoja täällä kotona, kävin iltapäivällä vielä kaupassa ja olin illan mun "Sveitsin perheen" luona. Kaikki oli siellä kuten aina, paitsi että "siskonpoika" 4 kuukautta sekä kyseisen "siskon" anoppi oli matkassa mukana. "Siskonpoika" oli vähän ihmeissään, jotta mistä tämä "täti" lisää on ilmestynyt... Aattoiltana tulin kotiin, ja olin erittäin tyytyväinen siihen, että julkiset kulki. Kaupungilla oli yhdeltätoista yllättävän paljon väkeä. Joulupäivänä siivosin lisää, lueskelin blogeja, pelailin Ski Challangea ja vain olin. Illan suussa kävi kaveri naapurista kysymässä saisiko minusta seuraavaksi päiväksi mäkeen seuraa. Eihän mua tarvinnut kahta kertaa pyytää...

Tapanina sitten ajeltiin laaksoa ylös - laaksoa alas, tavoitteena löytää keskus, jossa hissit pyöri. Tuuli oli sen verran kova, että varsinkin aamupäivänä avonainen hiihtohissi oli aikamoinen harvinaisuus. Muuten säässä kertakaikkiaan mitään vikaa ollut, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Vähän yhdentoista jälkeen sitten saatiin sukset jalkaan, kotiin lähdettiin neljän jälkeen. Oli tosi hyvä päivä, eikä jalatkaan enää reagoineet niin kuin silloin alkukuusta.

Eilen sitten koitti arki ja armoton pänttääminen tentteihin. Meinasi itku päästä, kun huomasin, ettei rästiin olekaan jäänyt niin paljon kuin luulin. Tekemistä kyllä riittää, ei sillä, mutta mulla on vankka usko siihen, että kaikista tenteistä mennään heittämällä läpi. Tosin ei kannata nuolasta ennen kuin tipahtaa, onhan tuo työrajoitekin olemassa. Työrajoitteesta puheen ollen, täytyy tässä tulevina päivinä kirjoittaa parit hakemukset. Yllättäen on osaksi ihan asiallisiakin paikkoja auki. Ei suorastaan voisi vähempää kiinnostaa hakea taas töitä, mutta ei auta.