Lukukausi alkoi, mistä seurasi automaattisesti se, että viikot menee yhdessä hujauksessa. Nyt olen kaksi viikkoa taas opiskellut, joten hiljalleen alkaa olla päiväohjelma järjestyksessä. Luennot on yleensä ihan mielenkiintoisia, ja opiskelukin sujuu ihan kivasti tuon melkein tauon jälkeen. Tekemistä (ja mulle vähän vieraasti lukemista) riittää iltaisin hyvinkin riittävästi, mutta onneksi mä tällä kertaa tajuan lukemani. Sosiologian sekä valtiotieteiden perusteissa huomaan, että tästä varttuneesta iästä on vain ja ainoastaan hyötyä, kansis on tullut tutuksi pääsykoekirjoista, joten ainoa joka tökkii, on julkisoikeus. Mullahan ei kauniisti sanottuna ollut vielä toissaviikolla hajuakaan täkäläisestä lainsäädännöstä. Päädyin ostamaan kalliin kurssikirjan, minkä ansiosta hiljalleen alkaa aukeamaan, mistä on kysymys. Tenttiin saa ottaa niin paljon materiaalia mukaan kuin jaksaa kantaa, ja kun tämä tenttimuoto on menneisyydessä ollut mun heiniä, ei pitäisi olla sen suurempaa hätää.

Töissä on myös sujunut ihan hyvin, tämä mun nykyinen lähiesimieheni on osoittautunut tosi osaavaksi tyypiksi. Tekemistä riittää sielläkin, koska taas alkaa kuukausi käydä vähiin. Lomalla kasautuneet (sekä lomalla kasautuneita selvittäessä sen jälkeen kasautuneet) työt olen hiljalleen saanut järjestykseen, joten elän toivossa, että lokakuussa olisi lopultakin aikaa kalustaa mun toimisto uusiksi, tehdä vähän "metahommia" eli organisoida noita mun töitä paremmin ja ehkä jopa pitää pari ylityövapaata. Ylitöitä nimittäin on päässyt kertymään ja tulee vielä kertymään lisää ennen kuin neljännesvuositilinpäätös on purkissa. Eilen tosin yksi toimistosta (ja meitä ei ole kovin monta) joutui lähtemään uupumuksen takia kesken päivän pois, joten saa nähdä, miten tämä tästä jatkuu.

Ja koska viikot menee aikamoista haipakkaa, ajattelin ensi viikolla kirjoittaa protokollaa siitä, mihin ne päivät oikein kuluvat. Ja laskea seuraavalla viikolla tunnit yhteen. Tämä harjoitus piti tehdä jo tällä viikolla, mutta koska kaiken muun lisäksi olin viikonlopusta flunssassa, se sitten jäi.

PS. Kauhajoesta olen kauhuissani, enkä oikein vielä osaa sanoa mitään. Ehkä myöhemmin,ehkä ei.