Mihin nämä päivät ovat huvenneet? Viikko sitten oli jouluaatto, mutta tuntuu lähinnä siltä että se oli eilen. Ohjelmaa on riittänyt, ja kun joskus on ollut kotona, aika on sitten mennyt travianistina. Siellä on ollut elämää enemmän kuin ikinä ennen, ja varsinkin ircissä on ollut kiva roikkua nyt jo "vanhojen" kamujen kanssa. Tää oppi siis vanhoilla päivillään irccaamaan...

Nettituttukin tuli tavattua lauantaina hänen kotikaupungissaan. Aika kului (taas) kuin siivillä, mikä aiheutti sen, että mä huomasin hyvin tämän etäisyyden huonot puolet. Juuri kun tunnelma on hyvä jne... Menomatkalla junassa (tunnin matka) suoraan sanottuna otti päähän, ja mietin onko tässä yhtään mitään järkeä, tulomatka ei sitten enää tuntunut niin älyttömältä. Mutta niihin iloisempiin asioihin, mulla oli koko illan tosi hyvä olla, tuntui siltä että tässä voisi viettää aikaa enemmänkin. Ja jälkeen päin on ollut levollinen olo. Mulle ihan epätyypillisesti ei pelota ei jännitä pätkän vertaa. Sielujen sympatiaksikin tuota taidetaan kutsua, aika näyttää tuleeko siitä muuta. Mun vähäisellä kokemuksella on vähän vaikea arvioida onko tässä aineksia muuhunkin, mutta koko sydämestäni olen tällä hetkellä mukana. Mihinköhän sitä taas tuli heitettyä päänsä? Mutta kuten sanottu, tällä hetkellä on hyvät fiilikset, tulen sitten itkemään, kun on fiilikset muuttunu. Hih, tulihan se sieltä, perusnegatiivinen suomalainen...