Eilen iltapäivällä sanoin työkaverille, että onneksi lennän tällä kertaa Suomeen Zürichistä enkä Bernistä niin kuin silloin kaksi vuotta sitten kun tulvi. Vettä nimittäin tuli silloin jo koko päivän kuin saavista kaataen, eikä tämä kesä tätä ennenkään mitenkään kuiva ollut. Illalla sitten satoi ja satoi ja satoi, jossain välissä kävin kellarinkin tarkistamassa kun tuntui vähän kummalliselta. Varttia vaille 11 pesin hampaita kun kuulin sireenien soivan. Yleinen hälytysmerkki keskellä yötä kaatosateessa on vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus... Avasin radion, ja oli yksi elämäni pisimmistä varttitunneista ennen kuin poliisin tiedotus luettiin. Se siis oli tulvavaroitus, meillä täällä vähän ylempänä ei tietenkään ole mitään hätää. Ehdin ajatella vaikka mitä, tuossa on esim. ydinvoimala aika lähellä.

Nyt aamulla vettä tulee edelleen ihan sairaasti, tulvii siellä ja täällä ja tuolla, mutta näyttää siltä että selvittiin tällä kertaa täällä Bernissä verrattaen vähin vaurioin. Tosin sateen pitäisi vielä yltyä (!) iltapäivällä, ennen kuin sitten vähitellen loppuu. Muualla maassa tilanne on sitten paikoin erittäin kriittinen. Huomiseen matkaan Zürichiin lentokentälle voi olla hyvä varata aikaa, hermoja ja tekemistä. Mä poistun viikoksi Suomeen lomalle!

Niin siis silloin kaksi vuotta sitten olin tulvien aikaan Suomessa lomalla. Yhtenä iltana katselin YLEn myöhäisuutisia pahaa aavistamatta kun Keski-Euroopan tulvauutisten kuvituksena käytettiin helikopterievakuointia tuolla Aaren rannassa. Mun kone oli sitten toinen joka pääsi laskeutumaan Bernin kentälle, siellä oli vielä kaikki tulvasuojat paikalla ja tunnelma, no, mielenkiintoinen. Tilanne nyt on paikoitellen ei ihan niin paha kuin silloin, paikoitellen pahempikin.

Telkkarin tulvauutisten pääsivu