Varoituksen sana heti alkuun, tarinassa on käänteitä, se on pitkä sekä vaihteleva...

Maanantai
Puoli seitsemältä tuli hyvältä kaverilta viesti, että häneltä otetaan samana päivänä kilpirauhanen pois. Kaverilla on kaksi pientä, sekä yksi 12-vuotias lapsi, ikää 35. Valitettavasti tässä kohtaa tieto lähinnä lisää tuskaa, joten tunnelmassa ei ollut tuon jälkeen kehumista. Töitä ennen sekä niiden jälkeen koitin sen minkä puolikuntoisuudeltani jaksoin, kerrata torstain tenttiin.

Tiistai
Sain kuin sainkin sovittua opiskelukaverini kanssa treffit töihin työaikana sen torstain tentin materiaalien vaihtoon. Voisi jopa sanoa, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta torstaiaamuna huomasin, ettei aika ihan riittänyt koko alueen kertaamiseen. Töitten jälkeen sitten kaveria katsomaan sairaalaan. Leikkaus oli onnistunut periaatteessa ihan hyvin, mutta ikävän välikohtauksen takia eivät voineet leikata kuin puolet kilpirauhasesta. Sytologian tulokset olivat juuri ennen mun vierailua tulleet, vielä ennen joulua loputkin kilpirauhasesta pois... Kaveria ei hirveästi naurattanut, mutta ei kyllä muakaan. Joskus kahdeksan jälkeen olin kotona, sairaalakäynnistä uupuneena koitin taas lukea tenttiin.

Keskiviikko
Aamulla sitä samaa, eli tenttiin lukua. Vielä aamupäivän puolella hammaslääkärin juttusille, tällä kertaa paikkaus kävi helpommin kuin toissaviikolla. Töihin saavuttuani huomasin, että mun perehdyttäjäkaveri on pomon kanssa loppuviikon työmatkalla, mistä kukaan ollut mitään maininnut mulle. Hetken vedin henkeä, minkä jälkeen mulle iskettiin firman virallinen puhelin kouraan, ja mun elämä vaihteena alkoi. (Tähän asti olin ollut liian vähän aikaa töissä moiseen vastuulliseen hommaan.) Taas vedin henkeä, ja yritin kovasti sopeutua näihin käänteisiin. Ihan hyvin sujui loppujen lopuksi, mutta kyllä muutaman kerran tuli hikoiltua. Illalla tässä vaiheessa näiden vaiheiden jälkeen jo aivan uupuneena sitä samaa tenttiin lukua...

Torstai
Aamulla tentti, tentin jälkeen leikkimään kolmea kieltä puhuvaa puhelinvaihdetta töihin. Kotona sitten pakersin vielä tovin sivutyötäni, ja totesin, että seuraavalla kerralla pidän sivutyöstä tenttiviikolla lomaa. Kaverilta tuli tekstiviesti, jotta hänet on kotiutettu.

Perjantai
Aamulla tein sivutöitäni, iltapäivällä taas oikeisiin töihin. Nyt alkoi vaihdehommatkin mennä jo ihan rutiinilla, joten töitten jälkeen en ollut niin puhki kuin pari edellistä päivää. Töitten jälkeen kävin ex-työkaverityttöporukalla syömässä, juoruamassa ja juomassa, mistä sitten tulikin viikonlopun teema. Tyttöjä odotellessa soitin Suomeen, josta kerrottiin isoisäni olevan sairaalassa, ja että lopultakin kuulemma jotain löytynyt. Lupasin vanhoista kokemuksista viisastuneena ottaa ihan itse yhteyttä siihen enoon, joka nämä lääkärihommat hoitaa. Kotiin tällä kertaa sentään vielä julkisilla.

Lauantai
Aamulla taas tein sivutöitä, vähän ennen kahtatoista lähdin yhden ex-työkaverin luo, josta lähdettiin porukalla erään toisen ex-työkaverin häihin. Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa sitä "meidän" porukkaa, ja juoruta. Jumalanpalveluksen loppumista odotellessamme soitin enolle, ja selvisi, ettei isoisällä sentään mikään akuutti hätä ole. Jumalanpalveluksen jälkeen syötiin, juotiin ja juoruttiin vastaanotolla, viideltä "kutsutut" vieraat lähtivät iltajuhlaan vähän matkan päähän. Häät olivat ihan maalla, paikallinen puhallinorkesteri soitti, puoli kylää oli vastaanotolla, ja syötävää (juustoa, leikkeleitä, leipää, suolaisia pikkuleivoksia yms.) oli riittävästi. Yksi niistä paikalla olleista ex-työkavereista heitti mut vanhaan kotikaupunkiin, jossa söin (ja join...) hyvin ystäväni seurassa. Tällä kertaa tulin assalta taksilla kotiin...

Sunnuntai
Aamulla tein vanhaa tapaa noudattaen taas sivutöitä, kunnes tuli aika lähteä tapaamaan enoa ja tätiä keskustaan. He olivat kiertelemässä pitkin Keski-Eurooppaa, ja poikkesivat täällä mun kotikaupungissakin. Heidän kanssaan sitten kiertelin paikkakunnan nähtävyyksiä, ja poikettiin pariin otteeseen nestetankkaamassa. Päivä nimittäin oli mitä kaunein, mutta ei kumminkaan tukahduttavan kuuma. Illan suussa aterioitiin "paikallisittain", minkä jälkeen tää tuli rankkasateessa kotia. Kotona sitten vielä tovi töitä, jonka jälkeen tämä viikko oli klo 21.25 paketissa. Kuten arvata saattaa, otin tämän kunniaksi sen torstaista jääkaapissa odottaneen Velvetin.

PS. Annelle kiitos haasteesta, osallistun heti toivuttuani viime viikosta...