Eilen sattui kummallinen juttu. Pohjustetaan sen verran, että tähän asti olen luullut olevani ainoa tässä maassa, jolla on tämä ei-ihan-tyypillinen suomalainen ja vielä vähemmän tyypillinen sveitsiläinen sukunimi. Eilen iltapäivällä sitten soi puhelin, soittaja esitteli itsensä Mülleriksi naapurikantonin poliisista. Varmisti vielä, että todellakin olen se, joksi minua luulee. Tässä vaiheessa aloin miettiä, mitä pahaa olen tehnyt, että näin pyhänä poliisi soittaa. En siihen hätään mitään keksinyt, enkä varsinkaan mitään juuri tuosta naapurikantonista. Asia oli sitten se, että satunko olemaan sukunimikaimani sisko! Valitettavastihan mulla ei siskoja ole, joten poliisisetä halusi tietää tunnenko hänet, mutta tämäkin oli vesiperä. Kovasti pahoitteli häiriötä keskellä pyhää ja toivotteli hyvät päivänjatkot. Mä olin niin hämmentynyt ensinnäkin siitä, että mulla on täällä sukunimikaima, sekä siitä että poliisi soittelee, etten ymmärtänyt edes kysyä, mistä on kysymys.

Epäluuloinen kun olen, googletin sitten tuon sukunimikaimani tässä aamutuimaan. Hän on oikeasti olemassa, asustelee täällä Sveitsissä luultavasti väliaikaisesti, mahdollisesti jopa samassa kaupungissa ja on jonkun verran mua nuorempi. Kumma juttu kaiken kaikkiaan, vähän häiritsee, kun ei ole hajuakaan mistä on kysymys. Kiireinen asia ilmeisesti joka tapauksessa, kun pyhänä soitettiin... (nimet ja pari yksityiskohtaa muutettu)

Olin eilen illalla kaverini kanssa juhlistamassa työpaikkaa yhdellä. Kerkesin juuri viimeiseen julkiseen, yöllä heräsin pari kertaa juomaan vettä, aamulla oli vähän vetämätön olo, mutta näin aamupalan ja runsaan juomisen (EI TODELLAKAAN alkoholia) jälkeen alkaa olla jo ihan normaali kunto. Oltiin nimittäin paikallisessa Mr. Pickwickissä, jossa on täkäläisittäin ihan hyvät valikoimat brittioluita, ja niin me sitten innostuttiin tutustumaan heidän tarjoamisiin...