Eilen illalla kaiken lukemisen ja laskareiden jälkeen uskalsin avata koneen. Onneksi uskalsin, oli nimittäin tullut mailia studijobilta. Niillä on tarjolla 40% töitä assan lähellä yhdessä yksityispraktiikassa, ainoana vaatimuksena lääketieteen sanasto. Toimistokokemustakin toivoivat, mutta eivät vaatineet, joten ei muuta kuin vastaus hakukirjeen kera työnvälittäjälle, jotta totta kai kiinnostaa. Kuten jo pari kertaa olen tainnut mainita, töitä olisi vähitellen hyvä löytyä, ja tuo olisi edes vähän oikeaan suuntaan. Sitten nimittäin olisi sitä toimistokokemusta, mihin tosi moni hakemus tässä keväällä on kaatunut.

Opintotoimistokin oli tänään muistanut. Viikko sitten kävin kyselemässä, että ihanko aikuisten oikeasti täytyy sieltä "Joensuusta" hommata hyväksymiskirje pääaineen vaihtoon. Tiskillä ollut tyyppi ei osannut sanoa juuta eikä jaata, mitä järjestelmä tarjosi vaihdolle ehdoksi sitä hyväksyntää Suomessa. Lupasi kysyä pomoltaan, ja ilmoitella sitten. Mä pessimistinä (ja lainkuuliaisena suomalaisena) tietysti ajattelin, että asia on pässinlihaa, säännöt kuin säännöt. Tänään sitten tuli postia, jotta asia on käsittelyssä, ilmoittelevat heti kun saavat selvitettyä ja päätettyä. Eli lyhyesti sanottuna, ei se ihan niin pässinlihaa tainnut olla kuin mitä mä kuvittelin.

Kaiken kaikkiaan olen siis vähän positiivisemmalla mielellä kaikin puolin kuin vielä viikko sitten. Ulkona paistaa aurinko, elämä ei ihan niin kovin potki päähän. Onneksi olen, kavereitani taas vaihteeksi koetellaan urakalla, joten on ihan hyvä, että edes joku meistä on auttavasti tasapainossa. Mä tosin alan hiljalleen hermostua siitä pääsiäisen tutustumiskeikasta Espanjaan. Tosin jos tuo viimeinen hakemus tuo tulosta, jää nekin Espanjan ja Italian keikat väliin, en mä sentään ihan joka paikkaan kerkeä.