Tässä sitten kärsin sen kassivarkauden jälkiseurauksista. Mä kun on niin fiksu, että kaikki puhelinnumerot olivat vain ja ainoastaan kännykässä (ei kyllä tän jälkeen!) ja että ihan kaikkia sovittuja juttuja en ollut siirtänyt tekstareilta allakkaan (joka suureksi onneksi oli siinä löytökuormassa), niin tässä sitä kärsitään, ja toivotaan, että ympäristöllä riittää huumorintajua... Mä nimittäin olin sopinut kovia kokeneen ystäväni kanssa treffaavani sen tänään. Alkuperäinen suunnitelma oli meillä kaupungilla, tovi sitten muistin (toivottavasti oikein), että hänen kotipaikan naapurikaupunkiin sovittiin treffit. Ajasta/tarkasta paikasta ei ole mitään hajua, kuin ei myöskään sen enempää hänen koti/työ/kännykkänumerostakaan. Hetken tuumittuani päätin poistua noin kuudeksi sinne, saahan hän mut taas kännykästä kiinni, jos ei aika/paikka täsmää...

Kännykkä on sitten se Nokian uusi luukkuversio, kameralla, mp3-soittimella, toimivilla mms-asetuksilla ja kaikilla muillakin tarpeellisilla ja tarpeettomilla hilavitkuttimilla. Ei hirveästi enää voi valittaa, olisi mennyt niin tai näin lähiaikoina vaihtoon, nyt sain sen puhelimen minkä perään olen jo tovin kuolannut vakuutusyhtiön piikkiin. Paitsi että käteinen (jota siis oli tarpeeksi), ja lopuista 200 frangia omavastuuta jää itselle maksettavaksi. Jos ei sitä lukkoseppää olisi tarvinnut, olisi ollut siinä ja siinä kannattaako vakuutusta laskuttaa. Lukkosepän takia (joka siis korvataan kokonaan!), bonukset olisivat joka tapauksessa menneet. Täällä melkein lintukodossa nimittäin harrastetaan koti- ja vastuuvakuutuksissakin bonuksia!