Nyt olen saanut sen verran koottua itseäni, että voin kuvitella kirjoittavani viikonlopun tapahtumia ylös. Kokoamista ei siis vaatinut Espanja vaan se mitä sen jälkeen tapahtui...

Perjantaina viideltä oli tapaaminen bussifirman pääpaikassa puolen tunnin junamatkan päässä täältä meiltä. Siinä sitten tutustuin niihin kahteen kuskiin, jotka olivat tulossa mukaan, sekä siihen hostess-parkaan joka sai näyttää ja kertoa mulle, mitä kaikkea Espanjan meno-paluumatkaan sisältyy. Hirveän puheliaita koko sakki, koko kaksi vuorokautta aina kun vähänkin kerkesi, kaamea kälätys bussin etuosassa. Bussina oli kaksikerroksinen 70-paikkainen, menomatkalla asiakkaita oli 20, tulomatkalla 10. Kaverit, joilla oli aavistuksen lyhyempi matka, tulivat tyhjänä takaisin. Me käytiin keräilemässä porukkaa Bernin maaseudulla, varsinaisesti matkaan lähdettiin puoli kahdeksalta. Siinä sitten tutustuttiin asiakkaisiin, vietiin juomista oluesta ja viinistä pulloveteen, ja kerättiin loppu porukasta matkalla Geneveen.

Sitten väellä olikin nälkä, ja aika kului iloisesti mikroruokia lämmittäessä sekä nakkeja keittäessä. Ja olut virtasi edelleen... Joskus kahdentoista aikaan alettiin laittaa autoa pimeäksi, ja meitä hostesseja unten maille. Kuskeistahan toinen ajoi (yllättäen), toinen nukkui bussin nukkumahytissä. Hostessilla on bussin etummaiset penkit käytössä, yöaikaan verholla erotettu asiakkaista. Menomatkalla nukuin asiakkaiden seassa yllättävän hyvin, mähän en ikinä ole ollut mikään bussissa nukkuja, tulomatkalla etupenkillä kaikista valohaitoista huolimatta vieläkin paremmin. Neljältä pidettiin tauko huoltiksella, rupateltiin tovi, ja sitten taas unten maille. Seitsemän maissa sitten ensin noustiin itse, ja sitten herätettiin paxit aamupalalle, siinä vaiheessa oltiin meille jo melkein perillä. Saloussa syötiin aamupala erehdyttävästi ruotsinlaivaa muistuttavassa kaamean kokoisessa hotellissa, aamupalassa mitään vikaa ollut.

Puoli yksitoista vaihdettiin henkilökunta Castellon la Planan huoltiksella rankkasateessa, kamat motelliin ja me kylille Espanjan kuskin autolla ei enää rankkasateessa. Kylällä otettiin yhdet, käveltiin edes takaisin nyt jo auringonpaisteessa ja käytiin paikallisittain kahdelta syömässä. Sitten häivyttiin kaupan kautta unten maille motelliin. Unta ei kauan tarvinnut hakea, mutta jo kuudelta kännykkä herätti, koska akku oli lopussa. Tämä osoittautui myöhemmin varsin oivalliseksi sattumukseksi, mutta siitä myöhemmin enemmän. Kävin sitten respassa pyytämässä herätyksen kahdeksaksi, mutta kännykkänikin herätti silloin, virrattomuudesta huolimatta. Suihkun kautta mentiin bensiksen ravintolaan kahville.

Puoli kymmeneltä tuli taas bussi, vaihdettiin henkilökunta ja matka kohti Sveitsiä alkoi. Protokolla oli sama kun tulomatkalla, paitsi että porukka ei juuri juonut ei syönyt, vaan nukkui tyytyväisenä melkein tyhjässä bussissa. Kolmelta oli sitten tauko vaihtelun vuoksi varsin raittiissa ilmassa. Puoli yhdeksän maissa syötiin aamupala juuri ennen Lyonia, jonka jälkeen meillä alkoi bussin siivoaminen ja inventaarin teko. Geneveen asti ei juuri kanssakulkijoita näkynyt, Sveitsissä sitten oli motskareilla varsin täyttä ja vuorossa ollut kuski ei juuri päässyt ajamaan rajoitinta vasten. Yhdeltä jätettiin vikat asiakkaan Berniin, tehtiin laskut, liput ja laput valmiiksi matkalla päämajalle. Siellä sitten ei tarvinnut enää kuin tyhjentää auto, ottaa yhdet ja lähteä kotia kohti. Kaverihostessi vielä heitti lähimmän isomman paikkakunnan assalle.

Aikaa junan tuloon oli parikymmentä minuuttia, mä kävin eka vessassa, sitten ostamassa lipun, kiskalla hakemassa syötävää ja lukemista, jonka jälkeen odottelin kymmenisen minuuttia lehteä lukien laiturilla. Junassa tuli onneksi heti konnari, mutta missä käsilaukku? Oikea vastaus: ei enää missään. Sovin konnarin kanssa jääväni seuraavalla pysäkillä pois, puolen tunnin päästä olisin lähtöpaikassa. Soitti vielä toiseen suuntaan ajavalle kaverillensa, että se arvotavaraton väsy tyyppi ei huijaa... Siinä sitten pohdin ankarasti, mitä kaikkea laukussa oli ollut. Varsinaisesti en huolestunut kuin siitä, että siellä oli sekä kotiavaimet, että oivasti poikkeuksellisesti osoitteellinen oleskelulupa! Kuten sanottu, kännykkä oli virraton. Lähtöpaikassa kävelin laiturilla, katsoin roskikset, missään mitään ollut. Lipunmyynnissä oli varsin yhteistyöhaluinen nuori kundi, joka lähti mukaan katsomaan roskikset läpi. Edelleenkään mistään mitään löytynyt, joten mä istuin assan matkatoimistoon, ja aloitin soittorumban.

Vakuutusyhtiön hätänumerossa sitten antoivat kaikki tarvittavat numerot, ottivat tiedot ylös, ja hommasivat lukkosepän paikalle. Lukkoseppä kuului vakuutuksen piiriin. Kysyivät sitten, että mikä on rikosnimike, johon jouduin vastaamaan, että eihän tuosta ryöstöä saa hyvällä tahdollakaan, ihan tylsän tavallinen varkaus loppujen lopuksi taitaa olla. Siinä sitten suljin kortit ja kännykän, jossain vaiheessa ilmestyi kahvi nokan alle... Puoli viisi lähdin paremmalla onnella kotia kohti. Missään liikennevälineessä ei onneksi tarkistettu lippuja, joten olin heti viiden jälkeen kotonani, jossa lukkoseppä jo odotti. Ilman sen kummempia kommervenkkejä murtautui mun asuntoon, vaihtoi hätälukon oveen ja jutteli hilpeitä mun kanssa. Täällä ei onneksi ollut kukaan vieras käynyt, enkä sen jälkeenkään kuullut kenenkään yrittävän sisään. Luultavasti ei enää yritäkään, kyllä jopa tyhmä varas tajuaa, että jos avaimet ja osoite on noin helposti saatavana, todennäköisesti lukko menee siltä istumalta vaihtoon.

Onni onnettomuudessa on, että passi sentään oli kotona turvassa, eli ihan ens hätään ei tarvitse täällä ulkosuomessa hommata minkäänlaisia henkkareita. Tarinasta olen tähän mennessä oppinut pari juttua:
- kannattaa maksaa kotivakuutuksesta sen verran enemmän, että tämä yksinkertainen varkaus kuuluu vakuutuksen piiriin
- ei kannata syventyä lehteen, jos ympärillä on ihmisiä
- avaimia ei kannata säilyttää paikassa, jossa on mitään osoitteeseen viittaavaa. Tosin mun tapauksessa kannattaa välttää jopa nimeä samassa paikassa, uniikki tässä maassa kun olen
- kirjoita hyvä ihminen kaikki puhelinnumerot koneellekin ylös

Huomenna sitten lähden poliisilaitoksen ja vakuutusyhtiön kautta hommaamaan tähän hätään uutta kännykkää, sitä nimittäin tuskin mistään löytyy. Pankissakin aion käydä, jotta uudet pankkikortit saa nopeasti. Ja käteistä tarvitsee hakea, just nyt mulla ei ole kuin 20 frangia ruokakaupan etuseteleitä, onneksi on ruokaa täksi päiväksi. Loppujen korttien kanssa voin sitten hetken odottaa, jos vaikka jostain jotain löytyisi.

Ps. Käteistä siellä oli 80 frangia (torstain tukiopetus, viikonlopun juomarahat) sekä 40 euroa. Yleensä ei niin "paljon" käteistä lompakossa ole...