Tiistaina alkoi olla sellainen olo, että viikonloppu tekisi hyvää. Nyt sitten on perjantai, ja tuntuu siltä, että hyvin jaksaa ja jaksaisi vielä kuinka kauan. En kuitenkaan aio urheilla vaan viettää huomenna hyvin ansaitun viikottaisen vapaapäivän. Katsotaan sitten huomenna meneekö kodinhoitopuuhissa, krapulassa vai missä. Tosi hassua olla melkein kuin normaali kansalainen, viikot "töissä" ja viikonloput "vapaalla". Kymmenen vuotta epäsäännöllistä vuorotyötä sai näämmä varsin tehokkaasti unohtamaan, miten ihmiset yleensä elää.

Tänään sitten tunnustin yhdelle alkuajoista asti tutulle vielä pääaineen opiskelukaverille aikomukseni vaihtaa pääainetta. Juttu vaan niin kivasti suorastaan pakotti sivuamaan aihetta. Kaverilla pyyhkii ihan hyvin, se tekee parinsa kanssa kandintyötä ja käsittääkseni kandintutkintoon on kurssitkin kasassa. Ensin se vähän kauhisteli ja ihmetteli, se kun ei ole enää tänä vuonna ollut samoilla luennoilla mun kanssa, eikä näin ollen nähnyt mun ongelmia. Kerroin sitten noin n:ttä kertaa mun vaikuttimet, mistä seurasi kovinkin ymmärtäväisiä kommentteja. Kaveri on kaveri, vaikka mitä sattuisi.

Työhakemuksista ei ole mitään kuulunut, ei auta kuin taas laittaa uutta tuleen