Eilen oli varsinainen päivä, pitkä, vaihteleva sekä rankka, joka kulminoitui iltamyöhällä (voisi jopa sanoa keskellä yötä) ylläolevaan auton osaan. Mutta aloitetaan alusta.

Edellisenä iltana oli mennyt pikkutunneille hilpeässä porukassa kaverin synttäreitä juhlistaen. Sankari tosin väsähti (EI sammunut) ekana, me muut kipattiin muutama pullollinen viiniä. Pitkänmatkalainen tuli sitten mun sohvalle yöksi, poistui ennen kymmentä aamupalan jälkeen. Mä sitten valmistauduin työpaikkahaastatteluun, tiskasin ja tein öbaut kolme tuntia töitä.

Haastattelu meni ihan ok, lupasivat kertoa perjantaina miten kävi. Mä en oo ihan 100% varma onko se hyvä idea, mutta eiköhän ne jotain oo ajatellu, jos tämmöisen varsin vihreän open sijaiseksi palkkaa.

Kaupan kautta sitten kotia, vielä vähän tiskausta ja töitä, vähän ennen viittä kaveri tuli. Se pääsi viikko sitten maanantaina kolmannella yrittämällä inssistä läpi, ja oli toista kertaa yksikseen autollaan liikkeellä. Ja koska oli autolla liikkeellä, mä sain toimivan ylimääräisen espressokeittimen. Parkkeeratessa se kärry (volkkarin Lupo) sammui pari kertaa, mutta sattuuhan sitä aloittelevalle kuskille, ajattelimme me. Ilta kului leppoisasti syöden ja jutellen, kunnes tuli kotiinlähdön aika. Kello oli tässä vaiheessa puoli kymmenen.

Kytkin roikkuu vapaana ilmassa! Hirveä puhelinrumba keskellä yötä siitä seurasi, vähän kymmenen jälkeen soitti hinauspalvelun tyyppi, joka ilmestyikin vähän sen jälkeen. Siinä sitten ihmeteltiin puolin ja toisin tovi, varsinkin vian paikallistaminen oli hankalaa, koska eihän meistä kahdesta naisesta ollut apua... Puolen tunnin tuumimisen jälkeen sitten selvisi, jotta kytkinkaapeli oli mennyt katki poikki, jolloin kaverini oli lähinnä onnellinen siitä, että se oli päätynyt tiensä päähän pysäköidessä, eikä esim. motskarilla. Siitä seurasi seuraava puhelinkierros, jonka jälkeen lähdimme koko porukalla korjaamolle. Kaveria ei siinä vaiheessa enää hirveästi huvittanut, joten mä lähdin seuraksi hinaukseen pimeän kaupungin halki. Vakuutusyhtiö oli luvannut vuorokaudeksi vara-auton, joten kaiken tämän jälkeen alla oli upouusi sekä Lupoa isompi Fiat Stilo. Tietysti alkoi sataa, kello oli jo ajat sitten ollut 24, kaveria huvitti aina vain vähemmän, joten tultiin tänne meille. Turistiin vielä tovi, nukkumaan samoihin aikoihin kuin vuorokautta aikaisemmin. Aamulla herätessäni olin taas yksin kämpässäni, mutta en mä tota ole uneksinut, on täällä toinenkin nukkunut... Hinauspalvelun tyyppi oli tosi mukava sekä asiallinen, ja otti kaverin tuoreen kuskin erittäin ymmärrettävät hermoilut tosissaan. Lämmöllä suositellaan Bernin Ford-Fiat-ties mitä-merkkikorjaamoa muillekin apua tarvitseville.