Elämä vähän heittelee. Tämä tyttö päätyi ennennäkemättömien motivaatio-ongelmien aikana/jälkeen vaihtamaan pää- ja sivuaineet niinku tavallaan päikseen. Tässä konkurssissa vuosi enemmän tai vähemmän opiskelua ei tunnu missään, varsinkin kun se vielä sivuaine työllistää kanditasolla paremmin. Ja opiskelu on kivempaa, sujuu huomattavasti paremmin, paremmilla tuloksilla ja ennen kaikkea huomattavasti paremmalla mielellä. Eihän tämmöisen ammattiin opiskelleen kannata itseään ehdoin tahdoin rääkätä. Ja Bernissä on kyseisellä aineella varsin vallattoman mielenkiintoisia maisteriohjelmia, että sinne sitten, kahden (-kolmen) vuoden päästä. Tai sitten välillä toviksi työelämään, sikäli kun tämä rahatilanne ei parane.

Suomen korkeakoulujärjestelmän takia mun täytyy vielä hommata kyseisen, vielä sivuaineen, opinto-oikeus johonkin suomalaiseen yliopistoon. Kerran olen käynyt reputtamassa Hesassa pääsykokeissa, mutta tällä kertaa "Joensuukin" kelpaa. Kyseisen, vielä sivuaineen, opiskelijanottosysteemi vaatii pistäytymisen pääsykokeissa, mutta sitten edellisen yrityksen kohta kymmenen vuotta sitten, ovat onneksi saaneet yhteishaun aikaiseksi. Kaikesta tästä seuraa se, että mä piipahdan kesäkuussa pikaisesti Hesassa pääsykokeissa, ilman aikomustakaan päästä Hesaan sisään. Sinne "Joensuuhun" (voi vaihtaa Kuopioksi, Rovaniemeksi, jne...) nimittäin mun papereilla pääsee ns. näyttäytymällä pääsykokeissa. Sattuvat vaan ikävästi täkäläisen lukukauden vikalle viikolle, joten pyrähdys on kaikkien aikojen nopein...

Joensuun yliopistosta on tullut mun ystävä, tämän vielä pääaineen hyväksymispaperit olivat nimittäin myös sieltä. Sillä kertaa ei tarvinnut käydä edes näyttäytymässä pääsykokeissa...