Ei vähään aikaan ole tuntunut näin hyvältä, että lopultakin on vapaapäivä. Seuraavan kerran osastolle vasta lokakuussa, toivottavasti tässä ehtii toipua viimeisten neljän viikon "kauheuksista". Yöllä iltavuoron jälkeen juttelin pitkään yökön kanssa, ja siinä turistessa kävi naapuriosaston yökkö tervehtimässä. Kävi sitten ilmi, että ollaan koko talossa harvinaisen kypsiä tähän tämän hetkiseen touhuun. Ilmapiiri on koventunut silmin nähdin tämän kuluvan vuoden aikana, ensimmäistä kertaa aikoihin on ollut työpaikkailmoituksia tavallisissa päivälehdissä, ja varsinkin hoitsujen vaihtuvuus on niin hurja, että hitaampi (tai osa-aikatyöläinen) ei pysy laskuissa mukana.

Ja koska töitä ei ole, mun päivät täyttää seuraavat viikot lukeminen tentteihin sekä jokapäiväinen työpaikkailmoitusten selaaminen. Toivossa on hyvä elää, että joskus jotain löytyisi. Vielä ei kumminkaan ole mikään kiire, niin voi olla vähän ronkeli, ja katsella joskos jotain ihan sopivaa löytyisi, eikä hakea jokaiseen, joka on vähän sinne päin...