Ei tästä ihan pelkkä teiniblogi pitänyt tulla, joten päivitetään välillä muutenkin. Lyhytversio: töitä riittää, yliopistolle kuuluu hyvää, muutenkin puuhaa riittää ja ex-työnantaja on ihan kohta (viikon päästä) itsekin ex.

Olen kohta ollut kaksi kuukautta uudessa työpaikassa töissä. Aloitin ihan vaarattomasti sekä ilman vastuun häivääkään apulaishommilla (mutta ok palkatuilla sellaisilla), sittemmin ihan vahingossa on tullut hiljalleen vastuutakin lisää. Ei haittaa yhtään, koska työympäristö on huomattavasti miellyttävämpi kuin ex, ja sen lisäksi mä en ihan oikeasti meinaa enää osata tehdä töitä aivot narikassa. Se mitä on negatiivista palautetta tullut, se on ollut aiheesta liika ajattelu. Ja koska töitä riittää, budjettirajoitteita ei mun viime vuosien mittakaavassa juuri ole. Vuosikausien käännä-joka-rappi-viiteen-kertaan ajattelun jälkeen miellyttävää vaihtelua, ja niinpä mä olen ostanut vaatteita, suunnitellut pidennettyjä viikonloppuja ja konserttimatkoja... Ja koska on kiva tienata tarpeeksi, olen hiljalleen kääntymässä sille kannalle, että kandin jälkeen odottaa työelämä. Toisaalta opiskelukin on kivaa, joten en mä itse asiassa tiedä. Onneksi ei ihan heti tarvitse tehdä päätöksiä. Mutta jos mä nyt noin vuoden-puolentoista päästä lähden yliopistolta, saattaa olla, etten mä sinne ihan heti palaa. Kysymyksiä, kysymyksiä. Ai juu, heinäkuun puolesta välistä noin elokuun puoleen väliin teen noin kaksi päivää viikossa, joten on tässä vähän aikaa a) viettää lomaa ja b) lukea kesätentteihin.

Sitten yliopistouutisiin. Kesäkuun tentit meni varsin heittämällä (lue: kelpo arvosanoin) läpi. Sen lisäksi kävin vaihtelun vuoksi kovistelemassa tiedekunnan tätejä matikan ja tilaston hyväksiluvun tiimoilta. Viikko sen jälkeen opintorekisteriin oli ilmestynyt 14 pistettä ihan noin vain. No, olihan niiden eteen matikalla tehty hurjasti töitä, ei sillä... Kesätentteihin luen minkä kerkeän, motivaatio on aina välillä vähän hakusessa. Toisaalta sitten on peruskurssit suoritettu ja syksystä voi taas keskittyä pääaineopintoihin. Mikä on huomattavasti hilpeämpää. Sosiaalitutkimusmenetelmäkurssin kirjaa lukiessa käy kyllä useasti mielessä, jotta mitä järkeä tässä on.

Jaa niin kuin mitä muuta? Mä alan reilun kymmenen Sveitsin vuoden jälkeen tutustua (Etelä-)Saksaan. Tuon Pfullendorfin retken lisäksi kahden viikon päästä viikonloppuna olen taas lähdössä niille seuduille, tällä kertaa Ravensburgiin ja ympäristöön. Lokakuussa (tai ehkä mahdollisesti jo elokuussa, täytyy katsoa työtilannetta) toistamiseen Kölniin, ja marraskuun lopussa sitten Müncheniin. Kiva lopultakin tutustua näihin "kotiseutuihin". Syyskuussa mitä suurimmalla todennäköisyydellä olen menossa Vaduziin katsomaan MM-karsintaottelua, sen lisäksi on yhden hyvän kaverin häät toisella puolella maata, joten kaikkea kivaa ohjelmaa on tiedossa toiselle vuosipuoliskolle. Vähän olen sitä mieltä, että olen sen ansainnutkin alkuvuoden kurjuuden jälkeen. ;)

Yritän päivitellä tulevaisuudessa muitakin kuin teinijuttuja, mutta varoitan jo etukäteen, niitäkin on tulossa...