Viikonloppu oli kerta kaikkisen helvetistä (vähän unta, huonoa unta, valveilla ajatukset kiersivät kehää) ja kaiken kruunasi viime yö, jolloin rauhoittavan teen suosiolla avustuksella sain 4 (neljä) tuntia nukuttua. Kaikesta tästä seurasi se, että aamulla töissä otin ensi töikseni puhelimen kauniiseen käteeni ja soitin äidilleni. Äitini on pitkän linjan ammattiyhdistysaktiivi, joten odotettavissa oli hyviä neuvoja. Pääsimme tilannetiedotuksen annettuani alustavaan sopimukseen siitä, että jos käy niin huonosti, että töitten väliin jää työtöntä tai huonotöistä aikaa, hänellä on sekä mahdollisuus että halu tukea kuukauden-parin yli. Mullahan on irtisanomisaika aina kaksi kuukautta kuukauden loppuun, joten on tässä vielä melkein kolme kuukautta aikaa hakea töitä. Ja koska mä olen töitä tekevä aikuisopiskelija, mä en saa sen enempää opintotukea kuin työttömyyskorvaustakaan. Ihan aina ei tässäkään hyvinvointivaltiossa voi voittaa. Keskustelun tulos oli se, että mä irtisanoudun ensi tilassa (se ensi tila on ensi maanantaina, kun pomo tulee työmatkalta) ja hakeudun lääkäriin. Tilanne on vain niin kerta kaikkisen tulehtunut, että mä en enää jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan.

Kaikesta tästä seurasi se, että kun tulin töistä alkuiltapäivästä kotiin (mä oon siis edelleen puolipäivätyöläinen), rojahdin tuohon sohvalle ja nukuin parin tunnin päiväunet. :-)

Tämän lisäksi valoa horisonttiin aiheuttaa tenttitulokset, jotka ovat olleet tähän asti poikkeuksetta positiivisia. Jopa tuo alla mainittu valtio-oppi. Enää ei puutu kuin kansis, mutta siinä mulla ei ole pienintäkään syytä epäillä läpipääsyä. Vähänkö mä olen tyytyväinen, varsinkin kun tuo työhelvetti alkoi jo loppulukukaudesta-joululomalla tentteihin valmistautuessa eskaloitua.

Nyt mä meen kertomaan nuo yllämainitut hyvät uutiset naapuriin ystävälleni (hän avautui mulle menestyksekkäästi saamattomuudestani perjantain ja lauantain välisenä yönä). Kyllä tämä tästä, ja tällä kertaa ihan oikeasti.

Edit taas vähän myöhemmin: Ystäväni ei ollut kotonaan, joten lenkkeilin kotilääkärini vastaanotolle ja sain ajan perjantaiksi. Vähänkö teki hyvää kun vastaanottoapulainen otti tosissaan ja varmisti vielä ettei perjantai tunnu liian myöhäiseltä. Saa ihan vapaasti kehua näistä saavutuksista... ;-)