Tenttiviikko tuli sitten kärsittyä loppuun. Sinne mahtui sitten pari ihan onnistunuttakin joukkoon. Nyt sitten alkaa loma niin kuin ihan oikeasti, huomisaamulla junaan ja tuonne itänaapuriin harrastamaan alamäkihiihtoa. Vähän, tai ei itse asiassa ihan vähän vaan vähän enemmänkin, uhkailevat jotta säät olisivat välillä kauhea-hirveä, mutta ei heitetä kirvestä kaivoon ennen kuin... Niin tai näin, kiva nähdä muitakin maisemia kuin tätä kotikaupunkia, ja voihan se olla, että koko viikon yllättäen onkin mahdollista urheilla. Ainakin jos on suomalainen, hissit pyörii ja näkyvyyttä riittää vähintään seuraavalle rinnemerkinnälle. Kaikella on aina puolensa, niin myös alamäkihiihdossa tuulessa ja tuiskussa. Silloin ei todellakaan tarvitse pelätä, että joku hollantilainen (tai venäläinen tai amerikkalainen tai vaikka ihan sveitsiläinenkin) aloittelija laskee päälle. Ne kun ei todellakaan suksilla ole huonolla kelillä. Paitsi että aloittelijat ei laske päälle vaan ne jotka luulevat osaavansa, ja tulevat tuhatta ja sataa mäkeä alas, eivätkä sitten saakaan jarrutettua. Se on vähän niinkin, että ei kaikki vain osaa. ;-) Ja tämä on siis erittäin vakava aihe.

Että sellaista, mä meen jatkamaan pakkausta. Tällä kertaa mukaan tulee kaikkea kirjoista, käsitöistä ja bilevaatteista lähtien (uimapukua toki unohtamatta) jottei ainakaan tekeminen lopu kesken...

PS. Mä lähden vasta nyt hakemaan päivän ensimmäistä huurteista kellarista. Ei ihan heti uskoisi.