Siinä sitten kävi niin onnellisesti, että kaverini päätti tulla pitämään mulle seuraa noille festareille. Festaripaikkahan on siis paikallisen mäen päällä, joten ensimmäinen operaatio eilen töitten jälkeen oli patikoida reilu puoli tuntia mäkeä ylös. Patikointi oli tällä kertaa ainoa vaihtoehto koska kulkuneuvoon ylös oli niin pitkä jono, etten olisi kerennyt Paolo Nutinia kuuntelemaan. Kun nyt töistä oli päässyt säällisesti pois ja lippukin oli ostettu jne... Nutinissa mitään vikaa ollut, kaverini, joka oli jo koko päivän viettänyt mäellä totesi jotta päivän tähän mennessä ylivoimaisesti parasta antia. Tässä vaiheessa mulla oli nälkä, joten tutustuin paikan ruokailumahdollisuuksin, joita sitten olikin Bratwurstista ja Röstistä kiinalaiseen.

Seuraavaksi sivistettiin itseämme puolituntisella John Butler Trioa, joka oli yllättävän jees. Olisi voinut kuunnella pidempäänkin, mutta tässä vaiheessa mä halusin aloittaa siirtymän kohti päälavaa, jotta saataisiin asialliset paikat HIMin keikalle. Loppujen lopuksi paikat olivat suorastaan erinomaiset, HIM hyvinkin jees, mutta mitä ilmeisemmin ei suurimman osan sinä iltana paikalla olleiden vieraiden suoranaista erikoisosaamisaluetta... Mutta siis Ville Valo ja kumppanit nähty livenä, en mä valita.

Sitten olikin vaikea päätös, mennäkö kuuntelemaan rappia vai sveitsiläistä kansanmusiikkia, valitsimme jälkimmäisen. Eka puolituntinen oli ihan ok, mutta sitten homma jotenkin läsähti. Mitä pienistä, päälavan niitylle katsomaan millainen se toinen pääesiintyjistä (toinen oli HIM) on. No, N.E.R.D.in kotisivuilla luvataan, jotta rokkaavaa hiphoppia, meidän yksimielinen mielipide oli, että siinä mikään rokkaa, hiphoppiahan tuo. Ja koska kyseinen tyylilaji ei kuulu meidän ydinosaamisalueeseen (vaikka mitä ilmeisemmin kyseinen rytmiryhmä alansa eliittiä onkin), ruokailtiin toistamiseen. Vatsa täynnä alkoi elokin taas maistua, vaikka kellon käydessä melkein kahta jo hieman väsytti. Illan viimeinen oli saksalainen Ich und Ich, joka yllätti tuon NERD-pettymyksen jälkeen hyvinkin iloisesti. Ehkä aavistuksen liian poppia päästäkseen mun ehdottomiin suosikkeihin, mutta muuten erinomainen päätös loppujen lopuksi hyvinkin onnistuneelle illalla. Talsiessamme yön pimeydessä mäeltä alas (vrt. kommentti kulkuvälineen jonoista kirjoituksen alussa) kaverini oli sitä mieltä, että mun kanssa hän lähtee toisenkin kerran, kunhan sää on hyvä ja esiintyjissä joku "joka on pakko nähdä".

Kotona olin puoli viideltä aamulla, koska vikat puoli tuntia piti patikoida.